Goblin Explosives Network

G.E.N Wiki

Palava Legioona (The Burning Legion) (aka. Demonin Lauma) on massiivinen armeija demoneja, infernaaleja ja turmeltuneita rotuja, jotka etsivät tuhottavakseen minkä tahansa järjestyksen häivähdyksen Universumissa. He ovat kaksi kertaa hyökänneet Azerothiin ja heidän lyömisestään on aina maksettu hirveä hinta. Azerothin historiasta suureen osaan on Legioona vaikuttanut, kuten Ensimmäiseen ja Toiseen Sotaan. On pidettävä mielessä, että Azeroth on ainoa tunnettu planeetta, jonka he ovat epäonnistuneet valloittamaan.

Legioonan päämäärä on, ainakin teoriassa, kumota Titaanien työt ja palauttaa universumi takaisin sen alkuperäiseen, kaoottiseen ja järjestelemättömään tilaansa. Käytännössä, Legioona jahtaa kaikkea elämää, aina viimeiseen kasviin ja mineraaliin, siitä maailmasta mihin se hyökkää. Legioona on täten vastuunalainen tuhansien universumin rotujen kansanmurhasta - biljoonien, ellei triljoonien henkien murhasta.

Sisällysluettelo 1 Johtohenkilöstö 2 Historia 2.1 Alku 2.2 Ensimmäinen invaasio 2.3 Toinen invaasio 2.4 Kolmannen invaasion yritys 3 Lähteet

Johtohenkilöstö

Palavan Legioonan johtaja tällä hetkellä Kil’jaeden, Pimeän Titaanin Sargeraksen poissa ollessa.

Alempina johtajina on

• Mephistroth
• Kael’thas Sunstrider
• Kuningatar Azhara (Muinaisten Sodassa)

Historia

Alku

Titaanit, universumin järjestyksen luojat, olivat selvillä uhista, joita Kieroutuneen Syvyyden (Twisting Nether) pahat oliot loivat heidän töilleen. Nämä demoniset olennot olivat olemassa vain syödäkseen universumin elävän energian. Aikojen saatossa, olennot löysivät tiensä titaanien maailmoihin Kieroutuneesta Syvyydestä ja Pantheonit valtuuttivat mahtavimman soturinsa Sargeraksen toimimaan puolustuksen ensimmäisenä linjana. Sulaa pronssia oleva jalo jättiläinen Sargeras hoiti tehtäväänsä lukemattomia vuosituhansia, etsien ja tuhoten näitä demoneita mistä ikinä hän niitä löysi. Aikakausien kuluessa, Sargeras kohtasi kaksi mahtavaa demonirotua, molemmat kieroutuneita saavuttamaan vallan ja herruuden aineellisesta maailmankaikkeudesta.

Eredarit, salakavala rotu pirullisia loitsijoita, käyttivät manaajataikojaan vallatakseen ja orjuuttaakseen monia maailmoja. Eredarien ilkeät taiat saivat näiden maailmojen synnynnäiset rodut muuttumaan ja kehittymään demoneiksi. Vaikka Sargerasin lähes rajattomat voimat olivat enemmän kuin tarpeeksi voittaakseen halpamaiset eredarit, olentojen mädännäisyys ja kaiken valtaava pahuus huolestutti häntä suuresti. Kyvyttömänä käsittämään moista turmeltuneisuutta, mahtava titaani vaipui kasvavaan masennukseen. Huolimatta nousevasta levottomuudestaan, Sargeras hävitti manaajat maailmankaikkeudesta vangiten heidät Kieroutuneen Syvyyden nurkkaan.

Hämmennyksensä ja kurjuutensa syventyessä, Sargeras pakotettiin ottelemaan toisen titaanien järjestystä häiritsevän ryhmän kanssa, jota kutsuttiin nimellä nathrezim. Tämä synkkä vampyyridemonien rotu, joka myös tunnettiin kalmanherroina, valloitti monia kansoitettuja maailmoja riivaten niiden asukit ja kääntäen heidät varjoihin. Jumalattomat, juonittelevat kalmanherrat käänsivät kokonaisia kansoja toisiaan vastaan, manipuloiden heidät mielettömään vihaan ja epäluottamukseen. Sargeras voitti nathrezimit helposti, mutta heidän turmeltuneisuutensa vaikutti häneen syvästi.

Epäilyksen ja epätoivon vallatessa kaikki hänen aistinsa, Sargeras menetti kaiken uskon - ei pelkästään tehtäväänsä, vaan myös titaanien näkemykseen järjestäytyneestä maailmankaikkeudesta. Viimein hän alkoi uskoa, että mielikuva järjestyksestä oli valetta ja että kaaos ja turmeltuneisuus olivat ainoat ehdottomat asiat pimeässä, yksinäisessä maailmankaikkeudessa. Sargeraksen titaanitoverit yrittivät osoittaa tämän virheelliseksi ja rauhoittaa hänen raivoavia tunteitaan, mutta hän sivuutti nämä optimistisemmat uskomukset heitä itseään hyödyttävinä harhakuvina. Jättäen titaanien joukot ikuisiksi ajoiksi, Sargeras lähti etsimään omaa paikkaansa maailmankaikkeudessa. Vaikka pantheonit olivat surullisia hänen lähdöstään, titaanit eivät kyenneet ennustamaan miten pitkälle heidän kadonnut veljensä menisi.

Hulluuden kulutettua viimeiset rippeet Sargerasin urhoollisesta hengestä, hän uskoi että titaanit itse olivat vastuussa luomisen virheestä. Päättäen viimein kumota heidän tekemänsä työn koko maailmankaikkeudessa Sargeras päätti luoda pysäyttämättömän armeijan, joka saisi aineellisen maailmankaikkeuden liekkeihin.

Jopa Sargerasin titaaninen keho muuttui epämuodostuneeksi turmelluksen kautta, joka oli ruton lailla vallannut hänen kerran jalon sydämensä. Hänen silmänsä, hiuksensa ja partansa syttyivät tuleen ja hänen metallinen pronssi-ihonsa repeili paljastaen loputtoman uunin kiehuvaa vihaa.

Vihassaan Sargeras pirstoi eredarien ja nathrezimien vankilat ja päästi iljettävät demonit vapaiksi. Nämä juonikkaat olennot kumarsivat synkän titaanin kaikenkattavan raivon edessä ja tarjoutuivat hänen palvelukseensa missä tahansa pahantahtoisissa tehtävissä. Mahtavien eredarien joukoista Sargeras valitsi kaksi esitaistelijaa, jotka komentaisivat hänen demonista tuhon armeijaansa. Kil`jaeden Pettäjä valittiin etsimään pimeimpiä rotuja maailmankaikkeudesta ja värväämään heidät Sargeraksen joukkoihin. Toinen esitaistelija, Archimonde Häpäisijä, valittiin johtamaan Sargeraksen laajoja armeijoita taisteluun mitä tahansa vihollista vastaan, joka uhmaisi titaanin tahtoa.

Kil`jaedenin ensimmäinen liike oli orjuuttaa vampyyriset kalmanherrat hirvittävän valtansa alle. Kalmanherrat palvelivat hänen henkilökohtaisina agentteinaan läpi maailmankaikkeuden ja he nauttivat alkukantaisten rotujen löytämisestä mestarilleen, joka sitten voisi orjuuttaa ja kerätä nämä kokoon. Ensimmäinen kalmanherrojen joukoista oli Tichondrius Pimentäjä. Tichondrius palveli Kil`jaedenia täydellisenä sotilaana ja suostui viemään Sargeraksen palavan tahdon maailmankaikkeuden joka nurkkaan.

Mahtava Archimonde myös valtuutti omia agenttejaan. Kutsuen pahantahtoiset tyhjyydenherrat ja heidän barbaarisen johtajansa, Mannoroth Tuhoajan, Archimonde toivoi saavuttavansa taistelueliitin, joka pyyhkisi pois kaiken luonnon luoman.

Kun Sargeras näki, että hänen armeijansa olivat kokoontuneet ja valmiit seuraamaan hänen jokaista käskyään, hän lähetti raivoavat joukkonsa Suureen Pimeyteen. Hän käytti kasvavasta armeijastaan nimitystä Palava Legioona. Tänäkin päivänä on tuntematonta, miten monta maailmaa he hävittivät ja polttivat epäpyhällä ristiretkellään maailmankaikkeuden halki.

Ensimmäinen invaasio

10,000 vuotta ennen Warcraft 1:stä

Korkeasyntyisten holtiton taikuudenkäyttö lähetti pyörteisiä energia-aaltoja Ikuisuuden kaivosta Suureen Tuonpuoliseen Pimeyteen. Kaameat vieraat mielet tunsivat virtaavat energia-aallot. Sargeras - mahtava kaiken elämän vihollinen, maailmojen tuhoaja - tunsi voimakkaat aallot ja ne vetivät häntä puoleensa kaukaiselle alkulähteelleen. Vakoillen Azerothin alkukantaista maailmaa ja tuntien Ikuisuuden kaivon rajattomat energiat, Sargeraksen valtasi kyltymätön nälkä. Mahtava pimeyden jumala Nimettömästä Syvyydestä päätti tuhota kehittymättömän maailman ja vallata sen energiat omakseen.

Sargeras kokosi Palavan Legioonansa ja lähti kohti pahaa-aavistamatonta Azerothin maailmaa. Legioona koostui miljoonasta kiljuvasta demonista, kaikki revitty maailmankaikkeuden kaukaisimmista nurkista ja nälkäisiä valloittamaan. Sargeraksen luutnantit Archimonde Häpäisijä ja Mannoroth Tuhoaja valmistivat helvetilliset alamaisensa iskemään.

Kuningatar Azshara, kaamean taian hurmion musertamana, joutui Sargeraksen kiistämättömän voiman uhriksi ja suostui antamaan hänelle pääsyn maailmaan. Jopa korkeasyntyiset palvelijat antoivat taian turmella heidät ja alkoivat palvoa Sargerasta omana jumalanaan. Todistaakseen liittonsa legioonalle, korkeasyntyiset avustivat kuningatarta avaamaan laajan pyörteilevän portaalin Ikuisuuden kaivon uumeniin.

Kun kaikki valmistelut olivat tehty, Sargeras aloitti katastrofaalisen hyökkäyksen Azerothiin. Palavan Legioonan demonisoturit marssivat maailmaan läpi Ikuisuuden kaivon ja valtasivat yöhaltioiden nukkuvat kaupungit. Archimonden ja Mannorothin johdolla Legioona vyöryi Kalimdorin maiden ylitse, jättäen jälkeensä vain tuhkaa ja surua. Demonimanaajat kutsuivat palavia tuliolentoja, jotka iskivät kuin helvetilliset meteoriitit Kalimdorin kauniisiin temppeleihin. Joukko Tuomiovartiona tunnettuja palavia verenhimoisia tappajia marssi yli Kalimdorin peltojen teurastaen kaikki tiellään. Lauma villejä demonisia helvetinkoiria turmeli maaseutua ilman vastusta. Vaikka urheat Kaldorei-soturit rynnivät puolustamaan muinaista kotimaataan, heidät pakotettiin perääntymään tuuma tuumalta Legioonan raivoisan teurastuksen edessä.

Jäi Malfurion Stormragen vastuulle etsiä apua pulassa olevalle kansalleen. Stormrage, jonka oma veli Illidan harjoitti korkeasyntyisten taikoja, oli huolissaan kasvavasta turmeltuneisuudesta yläluokan keskuudessa. Vakuuttaen Illidanin hylkäämään vaarallisen pakkomielteensä, Malfurion lähti etsimään Cenariusta ja kokoamaan vastaiskujoukon. Kaunis nuori papitar Tyrande Whisperwind suostui matkaamaan veljesten kanssa Elunen nimeen. Vaikkakin Malfurion ja Illidan jakoivat rakkauden idealistiseen papittareen, Tyranden sydän kuului ainoastaan Malfurionille. Illidania jäyti veljensä nupullaan oleva romanssi Tyranden kanssa, mutta hän tiesi ettei sydänsuru ollut mitään verrattuna kipuun, jonka riippuvaisuus taikuudesta hänelle aiheutti.

Illidan, joka oli kasvanut riippuvaiseksi taian voimistavista energioista, taisteli vastaan lähes musertavaa nälkää käyttää kaivon energioita jälleen kerran. Kuitenkin Tyranden kärsivällisellä avulla hänen onnistui hallita itsensä ja auttaa veljeään löytämään eristäytynyt puolijumala Cenarius, joka asusteli kaukaisen Hyjal-vuoren pyhissä kuulehdoissa. Cenarius suostui auttamaan yöhaltioita löytämään muinaiset lohikäärmeet ja värväämään heidät auttamaan. Lohikäärmeet, joita johti mahtava punainen merilohikäärme Alexstrasza, suostuivat lähettämään vahvat joukkonsa hyökkäykseen demoneita ja heidän helvetillisiä mestareitaan vastaan.

Cenarius - kutsuen lumotun metsän henkiä - keräsi muinaisten puumiesten armeijan ja johti heidät uhkarohkeasti Legioonan hyökkäystä vastaan. Kun yöhaltioiden liittolaiset yhdistyivät Azsharan temppelin ja Ikuisuuden kaivon ympärille, maanlaajuinen sota puhkesi. Huolimatta uusien liittolaistensa voimasta Malfurion ja hänen kollegansa tajusivat, että Legioonaa ei voitu voittaa pelkällä voimalla.

Kun titaaninen taistelu raivosi Azsharan pääkaupungin ympärillä, harhainen kuningatar odotti kiihkeästi Sargeraksen saapumista. Legioonan herra valmistautui kulkemaan läpi Ikuisuuden kaivon ja astumaan turmeltuun maailmaan. Samalla kun hänen uskomattoman suuri varjonsa lähestyi kaivon raivoavaa pintaa Azhara kokosi mahtavimmat korkeasyntyiset seuraajansa. Ainoastaan yhdistämällä heidän taikansa yhteen keskitettyyn loitsuun heidän onnistuisi luoda kyllin suuri portaali Sargeraksen saapumiselle.

Samalla kun taistelut raivosivat Kalimdorin palavilla kentillä, tapahtumat saivat hirveän käänteen. Yksityiskohdat näistä tapahtumista ovat kadonneet ajan myötä, mutta se tiedetään, että Netharion, joka oli maan lohikäärmeolomuoto tuli hulluksi kriittisen taistelun aikana Palavaa Legioonaa vastaan. Hän alkoi haljeta...

Ottaen itselleen uuden nimen Kuolonsiipi (Deathwing), palava lohikäärme kääntyi veljiään vastaan ja ajoi viisi lohikäärmelentuetta pois taistelukentiltä.

Kuolonsiiven äkillinen petturuus oli niin tuhoavaa, että viisi lohikäärmelentuetta eivät koskaan kunnolla palautuneet ennalleen. Haavoittuneena ja järkyttyneenä Alexstrasza ja muut jalot lohikäärmeet olivat pakotettuja hylkäämään kuolevaiset liittolaisensa. Malfurion ja kumppanit nyt toivottomasti alakynnessä hädin tuskin selvisivät käynnissä olevasta teurastuksesta.

Malfurion vakuuttui, että Ikuisuuden kaivo oli demoninen linkki fyysiseen maailmaan ja vaati että se tulisi tuhota. Hänen kumppaninsa, tietäen että Ikuisuuden kaivo oli heidän kuolemattomuutensa ja voimiensa lähde olivat järkyttyneitä pikaisesta johtopäätöksestä. Kuitenkin Tyrande näki viisauden Malfurionin teoriassa, joten hän vakuutti Cenariuksen ja heidän kumppaninsa hyökkäämään Azsharan temppeliin ja löytämään keinon sulkea kaivo lopullisesti.

Tietäen, että kaivon tuhoutuminen estäisi häntä käyttämästä taikuutta enää koskaan, Illidan itsekkäästi hylkäsi joukkion ja lähti varoittamaan korkeasyntyisiä Malfurionin suunnitelmasta. Riippuvuuden aiheuttama hulluus ja kipeä harmistuminen veljensä ja Tyranden suhdetta kohtaan aiheutti sen, että Illidan ei tuntenut katumusta pettäessään Malfurionin ja liittoutuessaan Azsharan ja tämän alamaisten kanssa. Illidan vannoi yli kaiken suojelevansa kaivon energiaa kaikin tarvittavin keinoin.

Sydän murtuneena veljensä lähdöstä Malfurion johti kumppaninsa Azsharan temppelin sydämeen. Kun he ryntäsivät keskuskammioon he löysivät korkeasyntyiset keskeltä synkkää loitsintaa. Yhteisloitsu loi epätasapainoisen voiman pyörteen Kaivon kuohuvissa syvyyksissä. Kun Sargeraksen enteellinen varjo tuli yhä lähemmäs pintaa, Malfurion ja hänen liittolaisensa ryntäsivät hyökkäykseen.

Azshara, saatuaan Illidanin varoituksen, oli enemmän kuin valmis heidän hyökkäykseensä. Lähes kaikki Malfurionin seuraajat kaatuivat hullun kuningattaren voimien edessä. Tyrande, joka yritti hyökätä Azsharan kimppuun takaapäin, tuli korkeasyntyisten vartijoiden yllättämäksi. Vaikka hän tuhosi monta vartijaa, Tyrande haavoittui hengenvaarallisesti heidän käsissään. Kun Malfurion näki rakkaansa kaatuvan hän vaipui murhaavaan raivoon ja päätti lopettaa Azharan elämän.

Samalla kun taistelu raivosi temppelin sisällä ja ulkopuolella, Illidan ilmestyi varjoista lähellä suuren kaivon rantoja. Kantaen erikoisvalmisteisia pulloja, Illidan polvistui ja täytti jokaisen niistä kaivon säkenöivällä vedellä. Vakuuttuneena, että demonit murskaisivat yöhaltioiden sivilisaation, hän suunnitteli varastavansa pyhää vettä ja pitävänsä sen energiat itsellään.

Käynnissä oleva taistelu Malfurionin ja Azsharan välillä heitti korkeasyntyisten tarkoin valmistetun loitsinnan kaaokseen. Epävakaa pyörre kaivon syvyyksissä räjähti ja käynnisti katastrofaalisen tapahtumaketjun, joka sekoittaisi maailman ikuisiksi ajoiksi. Massiivinen räjähdys vavisutti temppeliä ja sen perustuksia ja lähetti voimakkaat järistykset läpi kidutetun maan. Samalla kun hirvittävä taistelu Legioonan ja yöhaltioiden välillä raivosi raunioituneessa pääkaupungissa, kuohuava Ikuisuuden kaivo kääntyi itseään vastaan ja luhistui.

Seurauksena katastrofaalinen räjähdys vavisutti maata ja pimensi taivaat.

Jälkijäristysten vavisuttaessa maailman luita, meret kiirehtivät täyttämään ammottavan haavan maassa. Lähes kahdeksankymmentä prosenttia Kalimdorin maasta oli räjäytetty kahtia, jättäen vain kourallisen erillisiä mantereita ympäröimään uutta raivoavaa merta. Tämän uuden meren keskellä, missä Ikuisuuden kaivo kerran seisoi, oli hiidenkirnumainen myrsky meren raivoa ja kaoottista energiaa. Tämä hirvittävä arpi tuli tunnetuksi nimellä Kurimus (Maelstorm), eikä koskaan lopettaisi raivokasta pyörintäänsä. Se säilyisi jatkuvana muistutuksena hirvittävästä katastrofista... ja utopistisesta aikakaudesta joka oli kadotettu ikuisiksi ajoiksi.

Jotenkin vastoin kaikkia mahdollisuuksia, kuningatar Azshara ja hänen korkeasyntyisensä onnistuivat selviämään koettelemuksen. Kidutettuina ja kieroutuneina vapauttamansa voiman takia, Azshara ja hänen seuraajansa joutuivat raivoavan meren alle kaivon käänteisen räjähdyksen takia. Kirottuina - muuttuneina - he omaksuivat uuden ulkomuodon ja heistä tuli vihattuja käärmemäisiä olentoja, jotka myöhemmin tunnettin nimellä nagat. Azshara itse vihan ja raivon kasvattamana muuttui massiiviseksi hirviömäiseksi olennoksi, heijastaen pahuutta ja häijyyttä joka oli aina piileksinyt hänen ulkokuorensa alla.

Siellä Kurimuksen pohjalla nagat rakensivat itselleen uuden kaupungin, Nazjatarin, jossa he jälleenrakentaisivat voimansa. Veisi yli kymmenentuhatta vuotta ennen kuin nagat paljastaisivat itsensä ulkomaailmalle.

Toinen invaasio

Vuosia sen jälkeen, kun Legioona oli voitettu Malfurion Stormragen toimesta, he odottelivat oikeaa hetkeä yrittääkseen toisen kerran vallata Azerothin. Kil’jaedenille annettiin käsky suunnitella toinen invaasio Azerothiin. Tällä kertaa virheitä ei sallittaisi. Kil'jaeden päätteli, että hän tarvitsisi uuden voiman heikentämään Azerothin puolustusta ennen kuin Legioona edes astuisi maahan. Sillä jos kuolevaiset rodut, kuten yöhaltiat ja lohikäärmeet, pakotettaisiin kohtaamaan uusi uhka, he olisivat liian heikkoja puolustautumaan, kun Legioonan maihinnousu alkaisi.

Näinä aikoina Kil'jaeden löysi vehreän Draenorin maailman leijumassa rauhallisesti Suuren Pimeyden tuolla puolen. Draenoria asuttivat shamanistiset klaanivaltaiset örkit ja rauhaisat draeneit. Kahdesta rodusta Kil’jaeden oletti örkkien, rotu, josta voisi jalostaa sotureja, olisi täydellinen työkalu Legioonalle. Taivuttamalla korkea-arvoisen shamaani Ner’zhulin tahtonsa alle, Kil’jaeden saattoi panna täytäntöön joukon tapahtumia, jotka orjuuttaisivat örkit Legioonan tahdon alaisiksi. Täydellinen hallinta vakiinnutettiin, kun Kil’jaeden järjesti tapaamisen örkki päällikoiden ja Mannorothin kanssa. Tapaamisessa örkit olivat vakuutettu juomaan Mannorothin verta ja siten kirosivat itsensä verenhimoon ja raakalaisuuteen.

Örkit yrittäisivät hyökätä Azerothiin kahteen kertaan Pimeän Portin (Dark Portal) kautta. Näiden sodanvuosien aikana menetykset olivat suuria kummankin puolella. Toisen Sodan lopussa örkit oli voitettu ja heidän kotimaailmansa Draenor tuhottu Ner’zhulin yrittäessä karata toiseen ulottuvuuteen. Jäljelle jääneet örkit oli saarrettu ja asetettu monille Liittouman vankileireille.

Örkkien kukistumisen jälkeen, Kil’jaeden päätti luoda uuden voiman, joka onnistuisi siinä, missä örkit epäonnistuivat. Tämän jälkeen hän otti kiinni Ner’zhulin ja uudestaan loi hänet Kalmakuninkaaksi (The Lich King). Asettaen hänen sisimpänsä Jäätyneeseen Valtaistuimeen (The Frozen Throne), suuren jääkimpaleen sisään, sinkosi Kalmakuninkaan Azerothiin, missä hän törmäsi maahan Northrendin jäätyneellä mantereella. Kalmakuninkaan uusi tehtävä oli valmistella Azeroth alistumaan, vapauttamalla Epäkuoleman Vitsauksen (Plague of Undeath). Näin syntyi Vitsaus (Scourge) oli syntynyt.

Missä örkit olivat epäonnistuneet, Vitsaus menestyi näyttävästi. Kuukausissa Itäiset Valtakunnat olivat kaaoksen partaalla. Jokainen sotilas tai kaupunkilainen, joka kaatui Vitsauksen toimesta, syntyi uudestaan epäkuolleena Kalmakuninkaan alaisena. Vihdoin, Legioonan toinen tuleminen oli lähellä.

Vitsauksen palvelijat onnistuivat kutsumaan Archimonden johtamaan hyökkäystä… ja hänen kanssaan tuli lukematon joukko erilaisia Legioonan demoneja. Toinen Invaasio oli tosiaan alkanut. Legioonan voimat pyyhkäisivät Itäisten Valtakuntien yli ja pian saavuttivat Kalimdorin rannat, vanhojen vihollistensa, yöhaltioiden, kotiin.

Legioona valitsi päämääränpääkseen Hyjalin vuorella sijaitsevan Maailman Puun kuluttamisen, joka sisälsi kaiken Azerothin elämän ytimen ja antoi yöhaltioille kuolemattomuuden. Viime hetkellä, ihmisten, örkkien ja yöhaltioiden liittouma taisteli epätoivoisesti pidätelläkseen Archimondea ja Legioonan joukkoja sen aikaa, kun Malfurion Stormrage suoritti epätoivoisen druidillisen riitin Maailman Puuhun. Vihdoin Malfurion antoi merkin, että hän olisi valmis, annettiin Legioonan saavuttaa määränpäänsä… Maailman Puu seisoi suojattomana Archimonden edessä. Kun demonit syleilivät puuta ja aloittivat itsensä ravitsemisen puun magialla, Malfurionin taika toimi. Maailman Puu vapautti kaiken energiansa Archimondeen kerralla, tuhoten Maailman Puun ja demonit. Seuraava räjähdys tuhosi sekä puun että autioitti Hyjalin huipun.

Archimonden vihdoin kaaduttua, Kil’jaeden on ottanut Legioonan kokonaan valtaansa.

Määrät: Warcraft 3. manuaalin Yöhaltia-osassa sanotaan Palavan Legioonan koostuvan miljoonasta demonista, vaikka Palavan Legioonan-osiossa sanoo Kierteisessä Syvyydessä asustavien demonien määrän olevan ääretön. Legioonan nykyiset jäsenet ja järjestöt ovat tuntemattomia.

Kolmannen invaasion yritys

Illidanin epäonnistuttua tuhoamaan Jäätyneen Valtaistuimen, Kil’jaeden lähetti voimia Ulkomaille (Outland) tuhoamaan hänet. Kuitenkin, Illidarit (Illidari) ovat osoittautuneet yhtä voimakkaiksi, eikä Legioona ole tähän mennessä onnistunut saamana kostoa. Ulkomaiden invaasion aikana, Legioona onnistui avaamaan Pimeän Portin ja lähettämään joukkojaan Azerothiin, johtajanaan korkealordi Kruul (Highlord Kruul). Hopeinen Valkeus (Argent Dawn), onnistui pidättelemään porttia ympäröivää aluetta kunnes Liittouman ja Lauman vahvistusjoukot saapuivat apuun. Siitä lähtien Azerothin vastustus on onnistunut työntämään Legioonan joukot Ulkomaille, missä he tällä hetkellä taistelevat Kohtalon Rappusilla (The Stairs of Destiny). Kil’jaedenin hyökkäys saattoi olla menestyksetön, mutta vain harvat tietävät, mitä hän on suunnitellut Azerothille seuraavaksi…

Lähteet

• WoWWikin Palavaa Legioonaa käsittelevä sivu