Goblin Explosives Network

G.E.N Wiki

Lauman historia organisaationa yltää useiden vuosikymmenten taa, ja sillä on ollut useita muotoja. Ensimmäisinä vuosinaan Lauma oli vain ahnas sotakone, jonka polttoaineena oli demoninen energia. Menneisyydessä Lauma koostui pääosin örkeistä, mutta myöhemmin siihen on kuulunut niin metsäpeikkoja, jättejä, goblineita kuin epäkuolleita kuolonritareitakin. Lauma luotiin Palavan Legioonan ja etenkin Kil'jaeden Pettäjän manipulaatioiden ohjastamana, ja sen tarkoitus oli alun perin toimia täydellisenä orjana sen demonisille mestareille ja palvella sitä kyselemättä.

Nykyaikoina Laumasta on tullut suhteellisen rauhallinen, ja siihen kuuluu nykyisin örkkejä, Pimeänkeihään viidakkopeikkoja, taureeneja, Hylättyjä, verihaltioita ja Stonemaulin jättejä.

Lauman suurin sotavoitto oli entisen Azerothin kuningaskunnan tuhoaminen ensimmäisessä sodassa. Lauma päihitettiin kuitenkin toisessa sodassa, ja siitä selviytyneet örkit vietiin keskitysleireille, ja heidän liittolaisensa kaikkosivat omille teilleen. Örkkien vapautus näistä leireistä ja lopulta demonien hallinnasta merkitsi alkua nykyiselle Laumalle.

Lauman nousu

Katso myös: Rise of the Horde (romaani)

Rauhantahtoiset Draenorin örkkiklaanit muuttuivat ahnaaksi Laumaksi Palavan Legioonan juonittelujen vuoksi. Lauman alkutarkoitus oli tuhota draeneit.

Lauman historia alkaa helvetin liekeissä, kun mahtava olento nimeltään Kil'jaeden otti yhteyttä shamaani Ner'zhuliin. Ner'zhulia huijattiin uskomaan (kuten yöhaltioita aikoinaan), että Kil'jaeden oli henki. Vaikka Ner'zhul oli keskittänyt paljon elämästään luonnon ja tasapainon hyväksi, arkkidemonin tarjoukset uudesta voimasta saivat hänet hylkäämään vanhat aatteensa ja oppimaan uuden, manaajan tien. Jälkiseuraamukset olivat villityt. Kun Ner'zhul oppi uuden, helvetillisen magian käytön alkeet, hänen maineensa kasvoi. Muutkin alkoivat pian hylätä vanhoja oppejaan voidakseen oppia uutta, nopeampaa tapaa manipuloida heitä ympäröivää maailmaa.

Vei vuosia ennen kuin Ner'zhul tajusi virheensä. Tässä ajassa hän oli tuominnut monia seuraamaan hänen pimeää polkuaa, ja örkit ryhtyivät sotaan draeneita vastaan. Oli toki monin tavoin Ner'zhulin ansiota, että Laumasta tuli yhtäläinen liitto, mutta hän näki mitä se oli tehnyt hänen rodulleen – ja mitä se oli vielä tuleva tekemään – ja tämän vuoksi hän kieltäytyi enää tottelemasta Kil'jaedenia, eikä hän sallinut antavansa örkkien juoda demonien verta.

Raivostunut Kil'jaeden sai uuden oppilaan eräästä Ner'zhulin vahvimmista oppilaista, Gul'danista. Jälkimmäisimmällä ei ollut mitään entisen opettajansa kunniantunnosta tai säälistä. Kun Ner'zhul jätettiin taka-alalle katumuksensa ja häpeänsä kera, ahneesta ja kunnianhimoisesta Gul'danista tuli vielä vahvempi ja julmempi kuin entisestä opettajastaan. Hänestä tuli Kil'jaedenin työkalu Draenotrin tuhossa, ja hän johti juuri perustetun Lauman yhä karmeammille brutaalisuuden tasoille, jollaisia örkit eivät olleet koskaan aiemmin. Hän ei kärsinyt minkäänlaisista omatunnontuskista, toisin kuin Ner'zhul, ja hän pakotti örkit juomaan saastuttavaa demonisen pit lord Mannoroth Tuhoajan verta.

Kääntäjän huomautus: Rise of the Horde kertoo, että örkit olisivat oppineet manaajan opit vasta, kun Gul'dan astui Kil'jaedenin oppilaaksi Ner'zhulin tilalle.

Örkit, perinteiset Lauman ”isät”, teurastivat muutamia muitakin heidän planeetallaan eläneitä olentoja ja kääntyivät sitten taistelemaan toisiaan vastaan. Tässä vaiheessa he saattoivat kutsua vain jättejä liittolaisikseen. Eräässä vaiheessa oli olemassa vain yksipäisiä jättejä – suuria, yksinkertaisia sotureita, jotka olivat vain hieman enemmän kuin kävelevää piirityskalustoa samalla kun örkit hoitivat ryöstämisen ja valtaamisen.

Demoniveren tuoman aggression myötä örkit kukistivat todella helposti draeneit. Örkit toimivat ensi kertaa saman viirin alla, ja täten Lauma oli syntynyt. Gul'dan jatkoi Lauman manipulointia taka-alalta, mutta hän yhä janosi lisää voimaa ja vaikutusvaltaa. Loppujen lopuksi Kil'jaedenin avustuksella Gul'dan perusti kammotun Varjoneuvoston, joka oli kokoelma Lauman kaikkein säälimättömimpiä manaajia. Yhdessä manaajien oli helppo taivutella kaikki örkit laumasta aina johtajista työläisiin tahtonsa valtaan. Suurin osa Laumasta ei edes tiennyt Varjoneuvoston olemassaolosta, ja tämä oli Neuvoston suurin vahvuus. Nyt örkkeihin tyytyväinen Kil'jaeden katkaisi yhteytensä örkkeihin ja Gul'daniin.

Kun örkeillä ei ollut enää merkittäviä vihollisia, he kääntyivät toisiaan vastaan. Gul'dan tajusi, että jollei hän löytäisi Laumalle uutta vihollista, se tuhoaisi itsensä. Pian tämän jälkeen mahtava ja lahjakas ihmismaagi nimeltä Medivh otti yhteyttä Gul'daniin ja tarjosi Azerothin maailmaa hyökättäväksi. Medivh jopa loi Pimeän Portaalin yhdistämään hänen oman maailmansa ja örkkien maailman. Gul'dan komensi örkkejä tuomaan armeijansa, ja uudelleen koottu mahtava Lauma vietiin läpi Portaalista. Ensimmäisen Pimeän Portaalin rakentaminen ja käyttö merkitsivät Lauman Azerothin-invaasion alkua ja täten myös ensimmäisen sodan alkua.

Jotkut historioitsijat ovat kertoneet, että Blackhandista tehtiin Lauman sotapäällikkö tähän aikaan, mutta Gul'danilla ja Varjoneuvostolla oli todellinen voima. Jotkut toiset historioitsijat taas väittävät, että Blackhandista tuli sotapäällikkö vasta, kun hän oli mennyt Pimeän Portaalin lävitse.

Tässä vaiheessa Hylättyjä ei edes ollut olemassa, ja puolijätit olivat kaikkea muuta paitsi tunnettuja. Ennen kuin Lauma saapui Kalimdoriin, paimentolaistaureenit kävivät ikuista taisteluaan kentaureja vastaan ja elivät päivän ja leirin kerrallaan. Jopa varhaisia örkkejäkin shamanistisemmat taureenit kunnioittivat luontoa, ja heidän onnistui pitää rauha harvoin kohtaamiensa yöhaltioiden kanssa. Yöhaltiat ja taureenit olivat hyvin tietoisia toistensa olemassaolosta ja pitivät yksinkertaisesti etäisyyttä toisiinsa käymättä sotia tai sen suurempaa vaihtokauppaa.

Peikot eivät kuitenkaan olleet haltioiden erityisiä ystäviä eivät ole vieläkään. Pohjois-Azerothin metsäpeikkoja johti Zul'jin, ja he harrastelivat suuren osan elämästään ”iske ja pakene”-hyökkäyksiä Quel'thalasin korkeahaltioiden kimppuun. Kerran nämä peikot kyllä hyökkäsivät suoraan haltioiden kimppuun, mutta kun ihmiset ja haltiat yhdistivät voimansa, metsäpeikot kukistettiin suurilta osin. Pimeänkeihään peikot (Darkspear trolls) elelivät Broken Islesilla, saarella lähellä Kurimusta (Maelstorm), ja harjoittivat kannibalistisia voodoo-taikojaan ja epäpuhdasta shamanismia. Pimeänkeihään heimolla oli vain harvoja vihollisia: he taistelivat toistuvasti murlokkeja vastaan ja kenties myös silloin tällöin yöhaltioita vastaan, vaikkakin pääasiassa peikot olivat hyvin eristäytyneitä ja hyvin vähän tekemisissä muun maailman kanssa.

Ensimmäinen sota

Ensimmäiseen sotaan mennessä suuri osa örkkien rodusta oli saastunut demonisesta vaikutuksesta ja olivat Kil'jaedenin ja hänen seuraajansa käskytettäviä. Ei voi kuitenkaan sanoa, etteikö örkkien joukossa olisi silti ollut hyveellisiä sankareita: monet ensimmäisen sodan sankarit kiistävät olleensa missään tekemisissä demonien kanssa tai olivat siunatun tiedottomia näiden olemassaolosta.

Ensimmäiset menestyksekkäät hyökkäykset ihmisten kimppuun tuudittivat örkit uskomaan, että he olivat voittamattomia. Örkit, soturirotu, uskoivat kaikkien asutuskeskusten olevan aseistettuja, ja kun he tuhosivat yksinkertaisia maatiloja, he luulivat, että kaikki ihmiset olivat kuin heidän kirveittensä silpomat yksinkertaiset maanviljelijät. Uskoen, että helppo voitto oli käsillä, örkit siirtyivät kohti Stormwindia Gul'danin usuttamina, sillä Gul'dan uskoi, että jos hän ottaisi Stormwindin hallintaansa, Medivh kertoisi hänelle Sargerasin hautakiven sijainnin.

Stormwindin väki sai kokea Lauman murskaavan hyökkäyksen. Kaupungin sisäänpääsyä vartioivat jalkasotilaat näkivät ensi kertaa eläessään örkkejä ja silloinkin taistelun tuoksinnassa, mutta silti he onnistuivat työntämään örkit kaupungin muurien toiselle puolelle. Örkit tajusivat liian myöhään, että alun minimaalinen vastustus oli vain ansa. Haarniskoidut sotajoukot ympäröivät Lauman järjestäytymättömät joukot, murskasivat sotureita kaviollisten ratsujensa alle (örkit eivät tunteneet näitä olentoja) ja iskivät maahan jopa mahtavimmat örkeistä peitsineen ja kalpoineen. Örkit oppivat kutsumaan näitä ratsastavia sotureja ritareiksi ja kirosivat maailmaa, joka oli ensi kertaa estänyt heiltä voiton. Örkit pakenivat häpeissään, ja Hevosen veljeskunnan johtajat jahtasivat heitä joka askeleella. Viimeisillä örkkien pakometreillä Gul'danin onnistui luoda läpinäkymätön sumuseinämä, ja tämän yksinkertaisen loitsun ansiota lienee se, ettei Lauma tuhoutunut täysin.

Sotapäälliköt syyttivät raivoissaan toinen toistaan tappiosta, ja Lauman halkeilleet jäänteet uhkasivat repiä koko organisaation maan tasalla. Gul'dan tiesi, että hänen oli pelastettava mitä pelastettavissa oli, ja loppujen lopuksi hän määräsi Varjoneuvoston tekemään jotain ennenkuulumatonta. Blackhand Tuhoaja nimitettiin Lauman sotapäälliköksi, ja hän johtaisi koko örkkirotua eikä vain (jo muutenkin vakuuttavaa) klaaniaan. Monet haastoivat mahtavan Blackhandin tämän vallan ensi päivinä, mutta he kaikki murskattiin joko Blackhandin omin voimin tai Gul'danin hämärien asiamiesten toimesta.

Toinenkin epätavallinen näyttelijä tässä näytelmässä astui näihin aikoihin esiin pimeydestä: Garona, nyttemmin legendaarinen puoliörkkisalamurhaaja. Garona oli tällöin vain Gul'danin alhainen palvelija, jonka tehtävä oli kirjata sodan tapahtumat ylös; mahtavat örkkisoturit eivät oikein arvostaneet lukemista tai kirjoittamista, ja manaajat taas eivät olleet kiinnostuneita tuhlaamaan aikaansa historian kirjaamiseen.

Ihmiset todistivat vielä, että heillä oli lisää temppuja hihoissaan: Kirin Torin arkkimaagit ja Northshiren papit antoivat ihmisarmeijoille paljon kaivattua maagista avustusta samalla kun taistelut kävivät yhä vakavimmiksi. Vaikutti siltä, että hyökkäys Stormwindiin maksaisi örkeille liikaa, mutta taistelun ratkaisevalla hetkellä suuri lordi Anduin Lothar katosi. Hänen poissa ollessaan ihmisvoimia johtivat alemmat komentajat, ja ne haipuivat takaisin Stormwindin muurien taa. Anduin palasi vain hetkeksi hoitaakseen örkit ja katosi jälleen; myöhemmin saatiin tietää, että hän oli ensiksi etsinyt Kadonneen jumaluuden kirjaa, mutta hänen toinen peluunsa oli edellistä merkittävämpi. Garonan ja oppipoikamaagi Khadgarin avustuksella Lohtar surmasi elinikäisen ystävänsä, petturi Medivhin, tämän tornissa. Gul'danin onnistui kiristää Medivhin mielestä tieto Sargerasin hautakiven sijainnista kun Vartija kuoli, mutta psyykkinen vastaisku iski Gul'daniin Medivhin menehtyessä.

Samaan aikaan Garona soluttautui Stormwindiin, jossa hän salamurhasi mahtavan kuningas Llane Wrynnin ennen kuin Lothar ehti palata. Kun kuningas kuoli, taistelutahto romahti, ja Stormwind kaatui sen myötä. Lotharin onnistui palatessaan vain koota selvinneet joukot ja paeta pohjoiseen; örkit olivat voittaneet ensimmäisen sodan. Voitto maksoi örkeille paljon: kun Gul'dan oli koomassa, Orgrim Doomhammer ansaitsi liikanimen Selkäänpuukottaja (Backstabber), kun hän surmasi Blackhandin ja otti itselleen Lauman sotapäällikön tittelin. Orgrim oli onnistunut paljastamaan tätä ennen Varjoneuvoston olemassaolon ja siten saanut selvän Blackhandin manipuloiduksi tulemisesta. Doomhammer johti yllättävän hyökkäyksen linnoitukseen, jossa Varjoneuvosto oleili, ja tappoi miltei kaikki manaajat. Gul'dan heräsi kalpa kaulallaan, ja hänen oli pakko vannoa uskollisuutta Doomhammerille henkensä kaupalla.

Huomautuksia

• Yllä oleva WoWWikistä suomennettu artikkeli Lauman historiasta perustuu Eitriggin kertomukseen Brann Bronzebeardille, joka taas perustuu sellaisten örkkihistorioitsijoiden kuten Garonan tutkimuksiin. Myös Gul'danin kertomusta Lauman historiasta (Warcraft II:n manuaali) on käytetty artikkelissa, samoin Thrallin ja Drek'tharin versiota (Rise of the Horde). Muita lähteitä tässä artikkelissa ovat olleet mm. Horde Player's Guide, Warcraft I:n ja Warcraft III:n manuaalit ja pelissä olevat kirjat).
• Artikkeli käsittelee Lauman historiaa organisaationa eikä niin suuresti sen yksittäisten rotujen historiaa.