Goblin Explosives Network

Kolmas sota

G.E.N Wiki

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kolmas sota (Third War) oli konflikti, jossa Azerothin kuolevaiset taistelivat Palavaa Legioonaa vastaan. Toisin kuin aiemmat sodat, kolmas sota käytiin sekä Itäisissä valtakunnissa että Kalimdorissa. Sodassa muinaiset yöhaltiat saapuivat uudelleen maailman tietoisuuteen. Kolmannen sodan tapahtumia käydään läpi pelissä Warcraft III: Reign of Chaos.

Sisällysluettelo

Perustietoa

Alkusoitto

Toisen sodan tappion jälkeen Kil'jaeden kaappasi Vanhan Lauman sotapäällikön, Ner'zhulin, tämän epäonnistumisen tähden. Rangaistukseksi Pettäjä tuhosi Ner'zhulin ruumiin ja kidutti tämän sielua, kunnes tätä suostui palvelemaan taas Legioonaa jälleen kerran. Örkin sielu sinetöitiin haarniskaan joka taas oli sidottu Jäiseen valtaistuimeen, ja sitten Kil'jaeden toimitti luomuksensa Azerothiin, jossa hän sitten iski sen Icecrown Glacieriin. Näin oli syntynyt kolmannen sodan ensimmäinen merkkihenkilö, Lich King, joka hallitsi Northrendista käsin samalla kun hän toimitti nekromantikko Kel'Thuzadin viemään epäkuolleisuuden ruton Lordaeroniin.

Ennen sodan alkua profeetta Medivh ilmestyi unessa nuorelle sotapäällikkö Thrallille. Hän kertoi örkille, että tämän tuli viedä uudelleen muotoillun shamanistisen Laumansa meren yli Kalimdoriin paetakseen varjoa, joka oli tulossa muuttamaan maata. Profeetan sanoihin luottaen ja kansansa uuden kodin löytämistä toivoen Thrall kuunteli Medivhin sanoja, taisteli tiensä Lordaeronin joukkojen lävitse ja purjehti länteen.

Lordaeronin Vitsaus

Häiriö pohjoisesta

Lordaeronin ympärillä alkoi levitä huhu siitä, kuin mystinen rutto oli ottanut valtaansa pohjoiset maat, samaan aikaan kun suurin osa Lordaeronin huomiosta oli keskittynyt Lauman pakoon ja kapinoiviin örkkiklaaneihin. Kun Medivh ilmestyi kuningas Terenasille kertoakseen aivan saman kuin mitä oli kertonut Thrallille – paosta länteen kansansa pelastamiseksi. Terenas ilmoitti puolustavansa mieluummin kuningaskuntaansa ja niin tehdäkseen hän lähetti oman poikansa, Arthas Menethilin, pohjoiseen tutkimaan. Arthas oli aiemmin toiminut kapinoivia örkkejä vastaan yhdessä sir Uther Valontuojan kanssa. Jaina Proudmoore Kirin Torista lähetettiin Dalaranista auttamaan tutkimuksissa.

Kirotun kultti

Saavuttaessaan pohjoisen Jaina ja Arthas havaitsivat, että Andorhalin viljamakasiineihin oli vaikuttanut rutto, joka tappoi kaikki sen tartuttaneet. Ajan myöstä Jaina ja Arthas saapuivat Brilliin, ja siellä luotiin epäkuollutta armeijaa. Päihitettyään epäkuolleen armeijan he jahtasivat Kel'Thuzadia ja hyökkäsivät tämän kimppuun. Nekromantikko kertoi Arthasille, että hän palveli dreadlordia nimeltään Mal'Ganis ja että tämä oli vastuussa Vitsauksesta. Raivoissaan Arthas vannoi tappavansa Mal'Ganisin, ja he matkasivat Stratholmeen kohtaamaan tämän demonin.

Vitsauksen nousu

Hearthglenissä ollessaan Arthasin ja Jainan joukkojen kimppuun kävi legioonittain epäkuolleita. Arthas ja Jaina etsivät Utheria. Paladiini ja hänen voimansa riittäisivät suojelemaan kaupunkia Vitsaukselta. Sillä hetkellä hän tajusi totuuden rutosta. Rutto ei vain tappanut tartuttamiaan, vaan muunsi sairastuneet epäkuolleiksi ja näin Vitsauksen voimiksi. Kun Arthasin armeija kukistettiin, Uther ritareineen saapuivat ja pelastivat kaupungin. Ei kauakaan kestänyt taistelun päätöksen jälkeen, kun Arthas kohtasi Medivhin, joka kehotti prinssiä matkaamaan länteen Kalimdoriin. Isänsä tavoin Arthas kieltäytyi sanoen, että hänen paikkansa oli hänen kansansa vierelle. Jaina uskoi profeetan sanat, mutta Arthas ei ollut aikeissa jättää kuningaskuntaansa. He jatkoivat Stratholmea kohti käsitelläkseen Vitsauksen uhan.

Stratholmen teurastus

Saapuessaan Stratholmeen he löysivät viljaa, jota oli jo jaettu kaupungissa. Arthas ei halunnut joutua tekemään selvää kokonaisesta epäkuolleiden armeijasta, joten hän määräsi Utherin ja hänen paladiininsa tuhoamaan kaupungin. Ajatus kauhistutti Utheria, ja hän sanoi Arthasille, ettei hän voisi noudattaa käskyä, vaikka prinssi olisi itse kuningas. Uhmakkaaksi vastavedoksi Arthas hajotti Hopeakäden ritarien järjestön ja kutsui kaikki yhä Lordaeronille lojaalit miehet tulemaan mukaansa. Uther lähti omine seuraajineen, ja Jaina seurasi pian näitä perässä. Opettajansa ja ystävänsä hylänneenä Arthas jatkoi Stratholmeen teurastaakseen koko kaupungin.

Saapuessaan kaupunkiin Arthas tapasi itsensä Mal'Ganisin. He kaksi alkoivat kisata kaupungin asukkaiden elämistä: Arthas aikoi tuhota ne, Mal'Ganis taas korruptoida ne. Kun kaupunki oli raunioina, Arthas vaati vielä viimeistä välien selvittelyä Mal'Ganisin kanssa. Mal'Ganis kuitenkin kaikkosi tiehensä vannottuaan ensin tavata prinssi Northrendissa.

Teurastuksen jälkeen Jaina ja Uther palasivat Stratholmeen hautaamaan kuolleet. Medivh hankkiutui Jainan puheille ja kertoi velhottarelle, että Arthas tulisi vain kuolemaan jos menisi Northrendiin. Sitten profeetta kertoi Jainalle, kuten oli kertonut muillekin, että hänen tulisi matkustaa Kalimdoriin. Jaina suostui kehotukseen.

Kuolonritarin nousu

Northrendiin saapumisen jälkeen Arthas löysi kääpiökuningas Magni Bronzebeardin veljen, Muradinin. Kun tämän kääpiön joukot olivat saapuneet Northrendiin, hänen joukkonsa kimppuun hyökkäsi epäkuolleita ja heidän yhteytensä muuhun maailmaan katkesi. Muradin oli saapunut Northrendiin saadakseen käsiinsä riimumiekka Frostmournen (Hallansuru).

Kun sana Lordaeronista kutsui Arthasin miehet kotiin, prinssi käytti palkkasotureita polttamaan laivat ennen kuin usutti omat joukkonsa soturien kimppuun. Kun pääsytie kotiin oli katkaistu, Arthas sanoi miehilleen, että ainut tie päästä kotiin oli saada Frostmourne.

Kun Arthas viimein löysi miekan, hän ja Muradin saivat selville, että miekka oli kirottu. Arthas hyväksyi kirouksen ja otti miekan, vaikkakin Muradin kuoli toimituksen aikana. Frostmournella Arthas johti Vitsauksen hyökkäyksen paikkaan, jonne Mal'ganis oli mennyt, ja tappoi tämän dreadlordin. Hulluuksissaan Arthas karkasi Northrendin erämaihin ja jätti miehensä oman onnensa nojaan.

Kuukausia myöhemmin Arthas palasi Lordaeroniin saadakseen palkkionsa. Kohdatessaan isänsä Terenasin hän otti miekkansa ja surmasi isänsä hetkeäkään epäröimättä. Arthas nimitti sitten itsensä Lordaeronin kuninkaaksi ja antoi maan Vitsaukselle.

Viikkoja myöhemmin Arthas, silloinen Lich Kingin komennuksessa oleva kuolonritari, sai käskyn herraltaan palauttaa kuollut nekromantikko Kel'Thuzad takaisin kuolleista. Niin tehdäkseen Arthasin tuli viedä hänen jäännöksensä paikkaan, jossa oli voimakasta maagista voimaa. Ja näin tehdäkseen Arthas tappoi entisen opettajansa Utherin saadakseen tämän kuljettaman uurnan. Tässä uurnassa oli Arthasin isän tuhkat, jotka Arthas yksinkertaisesti heitti pois ja laittoi tilalle Kel'Thuzadin jäännökset. Ainoa sopiva kylliksi maagista energiaa sisältävä verkosto tätä toimitusta varten oli Auringonkaivo, joka sijaitsi syvällä Silvermoonissa, korkeahaltioiden pääkaupungissa. Jotta Kel'Thuzad voitaisiin palauttaa takaisin toimintakuntoiseksi, Vitsauksen tulisi polttaa Quel'Thalas.

Quel'Thalasin kaatuminen

Saavuttaessaan Quel'Thalasin rajoja ampujakenraali Sylvanas Windrunner havaitsi tuota pikaa kuolonritarien suunnitelmat. Mahtavista haltiaporteista, tärkeiden siltojen tuhoamisesta ja monista hyvin koulutetuista haltia-ampujista huolimatta Vitsaus puski tiensä Quel'Thalasin lävitse Silvermooniin ja sieltä sitten Quel'Danasin saarelle ja Auringonkaivolle.

Ennen kuin Sylvanas kykeni varoittamaan Silvermoonia Vitsauksen maahantunkeutumisesta, hänen leiriinsä hyökättiin ja hänet otettiin vangiksi. Arthas kidutti häntä, ja juuri ennen kuin Sylvanas olisi päässyt kuoleman rauhaan, entinen Lordaeronin prinssi köytti voimiaan ja muutti haltian ensimmäiseksi bansheeksi ja sitä kautta Vitsauksen orjaksi.

Kun Silvermoonin puolustukset oli tuhottu, Vitsaus saapui Silvermooniin ja teurasti kaikki kaupungin korkeahaltiat. Saavuttaessaan Auringonkaivon Arthas asetti Kel'Thuzadin jäännökset sen lumottuihin vesiin. Tällä tavalla hän muutti nekromantikon Lichiksi ja saastutti Auringonkaivon. Kun tarvittavat toimitukset oli tehty, Arthas usutti Vitsauksen tuhoamaan loputkin Quel'Thalasin haltioista.

Häpäisijä

Kun Kel'Thuzad palautui takaisin Azerothiin, hänen tuli tehdä tehtävänsä dreadlordien kanssa. Vitsaus matkasi etelään Dalaraniin hankkimaan Medivhin kirjan ja käyttämään sitä kutsuakseen itsensä Archimonden Azerothiin. Kirin Tor käytti vahvinta taikuuttaan mutta epäonnistui silti kirjan ryöstöä. Sen avulla Kel'Thuzad kutsui Archimonden ja Palavan Legioonan Azerothiin. Ensimmäinen asia, jonka Archimonde teki Azerothiin päästyään, oli Dalaranin tuhoaminen hänen mahtavilla voimillaan. Tästä hetkestä alkaen ja loppusodan ajan Legioonan alikomentaja Archimonde johti itse invaasiota Azerothiin ja suunnitteli tuhoavansa Nordrassilin, Hyjal-vuorella olevan Maailmanpuun.

Matka Kalimdoriin

Pian teurastuksen jälkeen ja ennen kuin Arthas tappoi Terenasin Jaina Proudmoore vei tuhansia mukanaan Kalimdoriin seuratakseen Medivhin ohjeita.

Paettuaan Itäisistä valtakunnista Lauma hajaantui osiin matkalla Kurimuksen (Maelstorm) läpi. Jotkin laivat rantautuivat saariketjulle Kurimuksen lähelle, jossa miehistöt tapasivat Pimeänkeihään peikot ja auttoivat heitä pakenemaan Kalimdoriin.

Kalimdorissa Grom Hellscream, tunnetun Warsong-klaanin päällikkö, rantautui klaaneineen. Ennen kuin he voisivat yhdistää joukkonsa Thrallin joukkojen kanssa he törmäsivät Jainan sotilaihin, ja taistelu alkoi pian.

Kun loputkin laumasta saavutti Kalimdorin ja kokoontui uudella mantereella, Grom rikkoi suoraan Thrallin määräyksiä hyökkäämällä Jaina Proudmooren varuskunnan kimppuun. Rangaistukseksi itsepäinen päällikkö lähetettiin pohjoiseen Ashenvaleen, missä hän keräisi joukkoineen puutavaraa örkkien pääkaupungin rakentamista varten.

Tällä välin Thrall alkoi etsiskellä loppuja Laumasta, ja lopulta hän törmäsi taureeneihin ja heidän johtajaansa Cairne Bloodhoofiin. Autettuaan Cairnea karkottamaan hyökkäävät kentaurit vanha taureenipäällikkö kertoi Thrallille profeetasta, joka oleili Stonetalon Mountainsilla (Kivikynnen vuoret) ja joka voisi auttaa Laumaa matkallaan.

Saavuttaessaan Stonetalon Mountainsit Thrall ja Jaina kohtasivat profeetan, joka oli kutsunut tuhon kauan ennen Lordaeronin Vitsausta – Medivhin. Medivh kehotti Laumaa ja Liittoumaa työskentelemään yhdessä ja unohtamaan vanhat vihansa uuden, vahvemman vihollisen edessä.

Mannoroth

Grom Hellscream ja hänen klaaninsa alkoivat kerätä puutavaraa, kuten heitä oli käsketty. Kuitenkin niin tehdessään je suututtivat yöhaltiat. Taisteltuaan yöhaltioita vastaan haltioiden puolijumala Cenarius astui itse kehiin Warsong-klaania vastaan.

Hävittyään taistelun örkit tajusivat, etteivät he voisi tappaa Cenariusta omin neuvoin. Cenarius piti örkkejä demonien ilmentymänä, jollaisille kuolema olisi vain täysi oikeus. Päihittääkseen puolijumalan Grom ja hänen seuraajansa joivat mystisestä lähteestä, jonka sisältämä neste vahvisti heitä. He eivät tienneet joutuneensa taas pit lord Mannorothin veren vaikutukseen. Vahvistuneina ja verenhimon vallassa Warsong hyökkäsi menestyksekkäästi Cenariuksen kimppuun ja tappoi tämän. Kun örkit olivat taas Legioonan käskytettäviä, Mannoroth ilmaantui Gromille ja paljasti, että juuri hänen verensä vahvisti örkkejä. Voitostaan huolimatta örkit olivat jälleen kerran demonisen veren ja vieläpä Palavan Legioonan hallinnassa.

Auttaakseen liittolaisiaan Jaina teki maagisen Sielukiven (Soul Gem). Thrallin tulisi kaapata Grom ja viedä sekä tämä että kivi valmiin magiakehän sisälle, jotta Gromin henki vapautuisi Korruptiosta. Ihmisten ja vapaiden örkkien välissä oli kuitenkin koko Warsongin klaani, jolla oli demonista vahvistusta. Vaikka monien Warsongin klaanin jäsenten tappaminen suretti Thrallia, hänen kuitenkin onnistui kaapata Grom ja tuoda hänet puhdistusrituaaliin. Thrall onnistui shamaaninsa sekä Jainan ja tämän parhaiden pappien ja loitsijoiden avustuksella poistamaan demonisen tahran Gromista. Thrall ja Grom haastoivat sittemmin Mannotorhin, ja vaikka Thrall päihitettiin, Grom onnistui viemään perille surmaniskun ja siten tappamaan Mannorothin ja vapauttamaan örkit oman henkensä hinnalla. Näin Grom vapautti itsensä suuresta synnistään, jonka myötä hän oli saanut örkit Legioonan käskytettäväksi.

Yöhaltioiden paluu

Kun tuli selväksi, että Palava Legioona oli palannut, yöhaltiaylipapitar Tyrande Whisperwind johti Vartiostonsa (Sentinels) metsiin ja joutui sitten pakenemaan joukkoineen epäkuolleita, jotka olivat tuhonneet ihmis- ja örkkileirin. Paetessaan he joutuivat dreadlordien ja Archimonden ahdistelemiksi. Tyrande uskoi, että Häpäisijän paluu olisi ainoa keino päihittää Legioona, ja tämä olisi taas mahdollista vain käyttämään vanhoja voimia – nukkuvia druideja ja heidän johtajaansa, Malfurion Stormragea, Tyranden ikiaikaista rakastettua. Herätettyään Malfurionin tuli seuraavaksi tehtäväksi herättää muita druideja (Druids of the Talon ja Druids of the Claw).

Vapauttaessaan druideja Tyrande, Malfurion ja Vartiosto löysivät vankilan, jossa pidettiin demonimetsästäjä Illidan Stormragea. Tyrande uskoi, että Illidan Pettäjä (the Betrayer), joksi yöhaltiat olivat kauan kutsuneet häntä, voisi olla voimakas liittolainen Palavaa Legioonaa vastaan, ja papitar siis jätti Malfurionin herättämään druideja mennessään itse vapauttamaan Illidania. Furion jatkoi töitään herättääkseen miltei kymmenen vuosisataa luolissa nukkuneet ja villiintyneet druidit. Näin tehdäkseen hän soitti Cenariuksen sarvea vapauttaakseen heidät hulluudestaan.

Pettäjä

Tyrande jatkoi matkaansa Illidanin vapauttakseen. Hän taisteli tiensä Vartijan joukkojen läpi, ja Illidan oli jälleen vapaa kymmenen tuhannen vuoden jälkeen. Tyrande antoi luottamuksensa Illidanille ja uskoi, että tämän voimat voisivat auttaa heitä Legioonaa vastaan. Malfurion kuitenkin suhtautui yhä epäillen vastuuttomaan veljeensä. Illidan vannoi innokkaana voivansa näyttää veljelleen demoneja, jotka eivät kävisi hänen itsensä kimppuun ja johtaa osan yöhaltia-armeijasta Felwoodiin. Pian sen jälkeen kuolonritari Arthas löysi Illidanin Felwoodista ja taisteli tätä vastaan. Illidan ei millään käsittänyt, miksi Arthas tahtoi ylipäätään haastaa hänet, joten hän tivasi Arthasilta syytä siihen, miksi tämä oli ylipäätään Felwoodista. Arthas kertoi mahtavasta artifaktista, Gul'danin kallosta. Kallo oli syy siihen, miksi yöhaltioiden rakastama metsä oli korruptoitunut. Arthas käytti hyväkseen Illidanin voimanjanoa ja mainitsi, että kallo antaisi valtavia voimia. Illidan nappasi heti syötin.

Taisteltuaan tiensä demonien läpi Illidan löysi kallon ja valutti sen voimat itseensä. Uusien voimiensa avulla hän surmasi kaikkien dreadlordien johtajan, Tichondriusin, ja auttoi sinetöimään Legioonan häviön. Kun Furion ja Tyrande löysivät Illidanin, joka oli nyt demoni-yöhaltiahybridi, Furion hääti veljensä tämän korruption tähden ja ilmoitti, ettei tämä olisi enää hänen veljensä. Hyvin katkeroitunut Illidan repi tiensä läpi kuolleiden puiden, eikä hänestä enää kuultu ennen nagojen tuloa.

Hyjal-vuoren taistelu

Illidanin karkotuksen jälkeen Medivh kutsui Malfurionin ja Tyranden salaiseen lehtoon, jonne hän oli toimittanut myös Thrallin ja Jainan. Medivh paljasti olevansa se, joka oli auttanut Palavaa Legioonaa luomaan Pimeän Portaalin ja saanut näin Lauman hyökkäämään Azerothiin. Kun hänet oli surmattu, hän oli palannut Azerothiin oikaisemaan rikkeensä ja suojelemaan Azerothia Legioonan paluulta. Medivh pyysi kuolevaisia rotuja liittoumaan Legioonan päihittämiseksi, sillä se olisi ainut keino päihittää demonit.

Demonien hyökkäykseen valmistautumiseksi kolme leiriä rakennettiin Hyjal-vuoren ympärille. Malfurion laati suunnitelman, jossa käytettiin itsensä Maailmanpuun voimaa Archimonden tuhoamiseksi. Hän meni siksi vuoren huipulle tekemään tarpeellisia valmisteluja Archimonden varalle. Jaina ja Thrall taas käyttivät kaiken mitä yöhaltiat ja Tyrande tarjosivat tukikohtien vahvistamiseksi. Ensiksi Archimonde repi tiensä läpi ihmistukikohdan ja sitten örkkien tukikohdan halki. Ennen kuin Thrall joutui pakenemaan kuolemaa, hän onnistui satuttamaan Archimondea shamanistisella salamalla, mikä oli uskomaton saavutus. Kun kaksi tukikohtaa oli tuhottu, Archimonde rynnisti huippua suojelevan yöhaltiaportin lävitse.

Kun Archimonde oli Maailmanpuun luona, Malfurion soitti Cenariuksen sarvea kutsuakseen alueen muinaiset henget hyökkäämään demonin kimppuun. Samalla hetkellä henget laukaisivat valtavan räjähdyksen joka tuhosi Häpäisijän, suuren osan hänen mukanaan tulleesta demoniarmeijasta sekä Maailmanpuun. Tämän voiton hintana oli yöhaltioiden kuolemattomuus, mutta kolmas sota oli ohi.

Jälkeen

Kolmas sota tuhosi Lordaeronin, vei yöhaltioiden kuolemattomuuden ja melkein ajoi korkeahaltiat sukupuuton partaalle. Mikään ihmisjoukko voisi enää koskaan saada Lordaeronia takaisiin hallintaansa, vaikka Argent Dawn ja Scarlet Crusade taistelisivat Vitsausta vastaan. Korkeahaltioiden prinssi Kael'thas Sunstrider palasi raunioituneeseen kaupunkiin ja nimesi kansansa rippeet verihaltioiksi heidän kaatuneiden veljiensä muistoksi. Lopulta verihaltiat ottaisivat tulevaisuudessa melkoisen osan Quel'Thalasista takaisin, ja ajan myötä he onnistuisivat aktivoimaan uudeleen Auringonkaivon voimat. Sodan jälkeen Sylvanas Windrunner vapautuisi Lich Kingin hallinnasta ja kokoaisi yhteen Hylätyt, jotka taas ottaisivat takaisin Lordaeronin kaupungin, tekisivät kotinsa sen viemäreihin ja kutsuisivat sitä Undercityksi.

Kolmas sota on vaikuttanut vahvasti nykyisen Azerothin poliittisiin näkymiin. Sotapäällikkö Thrallin johtamina örkit, taureenit ja Pimeänkeihään peikot muodostivat Kalimdorissa uuden Lauman, johon Hylätyt sittemmin liittyisivät. Rauha solmittiin Lauman ja Liittouman välille sodan jälkeen, ja Thrall teki työnsä varmistaakseen, ettei jo muutenkin heiveröinen sidos rikkoutuisi.

Uudelleenrakennetusta Stormwindista oli tuleva Liittouman uusi päämaja, ja näin Ironforgen kääpiöistä tuli ihmisten lähimpänä eläviä liittolaisia. Gnomereganin maahiset eivät olleet voineet auttaa kolmannessa sodassa, koska heillä oli tekemistä lähempänä omaa kotiaan: troggit olivat iskeneet heidän kaupunkiinsa. Koska troggien voimat olivat pienempiä kuin mahtavan Vitsauksen voima, maahiset uskoivat voivansa taistella itse oman sotansa kaupunkinga puolesta. Lopulta Gnomeregan kuitenkin menetettiin, ja maahisten oli pakko paeta johtajansa Gelbin Mekkatorquen kanssa Ironforgeen ja asettua sinne asumaan kääpiöiden kanssa. Yöhaltiat taas päättivät liittoutua suuremman maailman liittoumien kanssa, koska he olivat menettäneet kuolemattomuutensa ja muutenkin jo paljastuneet muulle maailmalle. Koska he olivat yhä raivoissaan siitä, että örkit olivat tappaneet Cenariuksen, yöhaltiat päättivät lopulta liittyä Liittoumaan.

Lue lisää & lähteet

Haettu osoitteesta http://www.goblinexplosives.net/wiki/index.php/Kolmas_sota